Bengalin kissa

Pientä leopardia muistuttava bengali on aktiivinen ja ainutlaatuinen kissarotu. Nimestään huolimatta bengali ei ole aasialainen rotu, vaan se kehitettiin 1970-luvulla Yhdysvalloissa.

Bengali rodun historiaa

Mahdollisuutta villikissan ja kotikissan risteyttämiseen oli pohdittu jo kauan, kunnes 1960- ja 1970-luvuilla William Centerwall, William Engler ja Jean Mill päättivät ryhtyä tuumasta toimeen. He risteyttivät määrätietoisesti kotikissoja ja aasialaisia leopardikissoja keskenään.

Tulevina vuosina risteytettyjä jälkeläisiä risteytettiin edelleen kotikissojen kanssa ja rotuina käytettiin muun muassa abessinialaisia, egyptinmauta ja amerikkalaisia lyhytkarvoja. 70-luvulla ja usean sukupolven jälkeen tuloksena oli kissoja, joiden käytös oli kotikissan kaltaista. Rotu nimeltä 'bengali' oli syntynyt, ja se tunnustettiin virallisesti vuonna 1983.

Bengalin kissan ulkonäkö

Bengalikissa on ruumiinrakenteeltaan lihaksikas, mutta sulavalinjainen ja pitkänomainen. Pää on pieni ja kapeahko, korvat suhteellisen pienet ja pyöreäkärkiset. Monet bengalit painavat kuutisen kiloa, osa uroksista jopa enemmänkin.

Bengalin turkki on lyhyt mutta tuuhea. Vatsanalus on aina täplikäs ja vaaleampi kuin turkin perusväritys, tassut ja hännänpää taas ovat tummat. Perusväritykset vaihtelevat laajalla skaalalla: bengalin turkki voi olla esimerkiksi harmahtava, punaruskea, oranssi, kultainen, tumman keltainen tai hiekanvärinen. Osalla turkissa on myös ainutlaatuinen kiilto, johon ei muissa kissaroduissa törmää.

Turkin ja koko kissan silmiinpistävin ominaisuus on sen ainutlaatuinen kuviointi, joka periytyy rodun villeiltä esi-isiltä. Turkki voi olla joko täplikäs tai marmorikuvioitu. Täplät voivat olla pieniä tai suuria ja joskus myös ruusukemaisia eli kaksivärisiä. Myös marmorikuvio voi olla monivärinen.

Bengalin kissan luonne ja tarpeet

Bengalikissaa voi kuvailla esimerkiksi seuraavin adjektiivein: erittäin aktiivinen ja leikkisä, utelias ja toimelias, älykäs ja oppivainen, rakastava ja ystävällinen. Monilta bengaleilta löytyy myös rutkasti itsevarmuutta ja ääntä!

Aktiivisuus ja leikkisyys ilmenevät bengalissa siten, että se ei viihdy pelkästään sohvannurkassa auringonotossa. Kun energisyyteen liitetään vielä taipumus paikkojen tutkimiseen ja omatoimiseen puuhasteluun, kannattaa omistajan huolehtia siitä, että bengalilla riittää virikkeitä!

Hyviä tapoja purkaa bengalin energiaa ovat runsas leikittäminen ja älylelut. Myös tavoitteellisempi treenaus ja klikkerikoulutus sopivat tälle rodulle mainiosti! Kissalle voi opettaa erilaisia käskyjä ja temppuja, jotka haastavat kotileijonan aivonystyröitä.

Monet puuhakkaat bengalit rakastavat kiipeilyä, ja niille tulisikin järjestää kotiin mahdollisuus ylöspäin suuntautuviin seikkailuihin. Ulkoilu on samoin hyvä keino tarjota kissalle virikkeitä: tämä onnistuu turvallisesti esimerkiksi ulkohäkissä, lasitetulla parvekkeella tai valjaissa. Huomaa, että monet bengalit pitävät myös vedestä ja erilaisista vesileikeistä!

Aktiivisen päivän keskellä moni bengali viihtyy myös sylissä ja kaipaa seuraa yhtä aktiivisesti kuin virikkeitäkin. Useimmat bengalit ovat hyvin sosiaalisia ja tulevat toimeen niin aikuisten, lasten kuin muiden lemmikkien kanssa.

Vaikka bengali on hurmaava rotu, se ei ole paras mahdollinen vaihtoehto kaikille kissojen ystäville. Bengalin aktiivisuus vaatii omistajalta vaivannäköä. Osa yksilöistä on myös erittäin puheliaita ja äänekkäitä! Jos haussa on siis rauhallinen ja hiljainen kumppani, bengali ei ole sinun rotusi.

Bengalin kissan terveys

Bengaleilla tavataan jonkin verran perinnöllistä silmän verkkokalvon rappeumasairautta sekä hemolyyttistä anemiaa. Lisäksi niillä esiintyy joitakin muita rotuja enemmän hypertrofista kardiomyopatiaa eli sydänlihassairautta, joka aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumista.

Bengalista haaveilevan tulee ottaa pentu luotettavalta kasvattajalta, joka tutkituttaa jalostukseen käyttämänsä kissat huolellisesti. Näin riski saada perinnöllisistä sairauksista kärsivä pentu pienenee.

Bengalin terveyteen kannattaa panostaa pitämällä rokotukset ja loishäädöt kunnossa sekä käyttämällä kissaa säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksissa. Myös ravintoon kannattaa panostaa: tämä tarkoittaa joko laadukasta purkkiruokaa tai raakaruokaa.

Bengali Suomessa

Bengalikissoja on rekisteröity Suomessa 1990-luvulta alkaen. Rodun suosio on kasvanut tasaista tahtia, joskaan se ei ainakaan vielä yllä Suomessa rekisteröityjen kissarotujen kärkikymmenikköön.

Avainsanat:
Rotukissat · Lemmikit · Kissojen terveys · Kissan käytös ja käyttäytyminen · Kissan hoito · Kissaihmiset · Yleistä kissoista · Yleistä lemmikeistä